5 x supisuomalainen brändistrategia
Suomalaisuus asuu Fazerin Sinisessä, Muumipeikossa, saunassa ja Tervaleijonassa. Kuulemma myös mämmissä, ainakin jos meidän Edwardilta kysytään.
Mutta millaisia ovat ne kaikista supisuomalaisimmat brändistrategiat? Tässä lyhyt katsaus kuuteen tyypillisimpään versioon.
1 - Ei nyt tehdä tästä mitään numeroa
Lanseerasitte koko alaa mullistavan innovaation, muttette viitsi kertoa siitä kenellekään? Tässä lähestymisessä omista tekemisistä, varsinkaan onnistumisista, ei missään nimessä kerrota eteenpäin.
Paras tapa toteuttaa tätä strategiaa onkin toistella niitä aivan samoja toimialan yleisesti hyväksyttyjä totuuksia kuin kaikki muutkin, jolloin asiakkaalle ei vahingossakaan näytetä mitään, mikä erottaisi toimijat toisistaan. Jouluna ehkä hieman hullutellaan, ja laitetaan firman someen kuva henkilöstöstä tonttulakit päässä.
Tämän supisuomalaisen brändistrategian keinovalikoimaan kuuluvat mm. ”ei minua varten tarvitse keittää” -henkinen tone of voice, “eihän tämä nyt ole mitään” -teemainen sisältöstrategia sekä promootiosuunnitelma mallia “mun ääni kuuluu varmaan ihan hyvin ilman mikrofoniakin”.
Lopputuloksena kaikki toimijat näyttävät aivan samalta, ja ainoaksi vertailuperusteeksi jää hinta.
(Lue myös: Erottautuminen B2B-markkinassa - miksi ja miten?)
2 - Kuka sen kissan hännän nostaa jos ei kissa itse
Edellisen vastakohta on niin sanottu överiksi vedetty "ameriikasta opittu malli", jossa mikään saavutus ei ole liian vähäpätöinen tiedotettavaksi (kaikille) tiedotusvälineille, sosiaalisen median (kaikille) käyttäjille, tekstiviestillä (kaikille) asiakkaille sekä muita kanavia pitkin lopulle maailmalle.
Tämä strategiamalli noudattelee “ei laiteta kynttilää vakan alle”-konseptia, ja sen kruunaa klassisen ylimielinen “Minä, maanteiden kuningas” -tone of voice.
3 - Raastepöydästä voipi aloitella
Perisuomalainen brändistrategia on kuin Rosson raastepöytä: kaalin sekaan on eksynyt ananas, ja sama kastike sopii kaikille lautasille. Vähän kaikkea muttei tarpeeksi mitään. Lopputulos on paitsi hajuton ja mauton, myös epätyydyttävä. Lisäksi siitä tulee närästys.
Tosiasiassa raastepöytästrategiassa ei sinänsä ole mitään vikaa: sen klassikkostatus vetoaa tiettyyn kohderyhmään vuodesta toiseen, ja siitä luopuminen saa ihmiset barrikadeille. Ei siis loppujen lopuksi huonoin mahdollinen vaihtoehto, mutta ehdottomasti äärettömän suomalainen.
Tunnusmusiikki: sinisiä valkoisia Rosson pizzoja kannan kädessäni.
4 - Noniin.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - tai oikeastaan useimmiten vielä kokonaan tekemättä. Olennaisinta on huolellisesta suunnittelusta huolimatta kaikenlainen vatulointi sekä päätösten viivyttely. Noniin. -strategialle ominaisia kampanjoita olisivatkin siksi muun muassa "Ei toimi meidän toimialalla" -radiomainos sekä "Kyllä sitä yksi markkinointiassari yritti mutta se ei ole enää täällä töissä" -videosarja.
Siis jos joskus päästäisiin sinne toteutukseen asti.
Loppujen lopuksi päätös markkinoinnin aloittamisesta siirretään tulevan vuoden jälkimmäiseen kick-offiin asialistalle heti mölkkypelin jälkeen. Kun asia jossakin vaiheessa nousee taas agendalle, valitaan tone of voiceksi "konkreettinen ja käytännönläheinen".
5 - Laitetaanko pakasteet pieneen pussiin?
Pakasteet pieneen pussiin -strategia on "tehdään niin kuin on ennenkin tehty" -toimintamallin lähes identtinen kaksoissisko. Se perustuu vanhoissa toimintamalleissa pysymiseen myös silloin, kun mitään järkeviä perusteita tällaiselle ei löydy.
Pakastestrategia on kuitenkin valitettavasti laitettu jäihin, sillä brändiuudistus jumittui faxiin.
PS. Jos haluat tietää miten oikeasti timanttisia brändistrategioita luodaan, tutustu Brändi B2B-liiketoiminnassa -webinaarisarjaamme. Siellä kerromme.
