Pelko tuhoaa blogikirjoituksen
Törmäsin kerran urani alkuvaiheessa tyyppiin, jonka mielestä minä viestin ”liikaa”. Tyylini oli myös ilmeisesti liian ”tuttavallinen”. Hänen ratkaisuehdotuksensa oli perustaa sisältökomitea, joka tarkistaisi kaikki sosiaalisen median päivitykseni sekä blogikirjoitukseni ennen julkaisua.
Kaikki komitean jäsenet olisivat saaneet kommentoida ja esittää kehitysehdotuksensa, tai joskus jopa tyystin hylätä suunnitellun julkaisun. Komiteassa olisi ollut määrä olla mukana jokaisen osaston esimies.
Onneksi myös muut tajusivat idean järjettömyyden, eikä tällaista komiteaa koskaan perustettu. Tyyppi lähti, minä jäin.
Sittemmin sekä blogien käyttö yritysten myynnissä ja markkinoinnissa, että yritysten toiminta sosiaalisessa mediassa ylipäätään on mennyt aimo harppauksin eteenpäin. Pelkoon törmää silti edelleen: mikä jos joku suuttuu? Mitä jos näytän tyhmältä? Mitä jos joku huomaa, etten osaa mitään? Mitä jos yritys menee lausuntojeni vuoksi konkurssiin?
Suomalaiset ovat varmasti huijarisyndrooman suurimpia potijoita, enkä aina ole immuuni tälle itsekään. Siksi kyllä ymmärrän nämä pelot ja epävarmuudet, mutta tunnustan myös aika ajoin turhautuvani.
Ei näet ole mitään varmempaa tapaa tehdä blogikirjoituksesta mitäänsanomatonta, kuin viimeistellä se kuoliaaksi. Kun hioo kaikki särmät pelon vallassa pois, ei lopputulos ole timantti, vaan pallo.
LUE MYÖS ► 12 taatusti toimivaa blogiformaattia
5 pelokkaan bloggaajan kuolemansyntiä
1 – Loputon viilaaminen
”Mitä jos joku tulkitsee tämän sanan väärin?”
”Tämän voi nyt ymmärtää liian monella tavalla”
“Pitäisikö tässä nyt ottaa huomioon etteivät kaikki ole samaa mieltä?”
Pelokkaiden bloggaajien suurin synti on tekstin loputon hierominen ja viilaaminen. Fail fast-periaate kuitenkin sopii hienosti myös blogimaailmaan: kaikki ei toimi, mutta ei sitä tiedä jos ei kokeile. Ja jos menee pieleen, pyydä reilusti anteeksi.
2 – Useat kommenttikierrokset
”Kysyn vielä muutamalta kollegaltani mielipidettä tähän”
Tekstin luetuttaminen tuoreilla silmillä on useimmiten hyvä idea. On silti eri asia perustaa komitea kommentoimaan ja pohtimaan kaikkia sanamuotoja ja kierrättää teksti kymmenellä eri henkilöllä. Ethän kutsu palaveriinkaan liutaa ylimääräisiä ihmisiä, jos haluat saada päätöksiä aikaan.
3 – En ole asiantuntija, mutta...
Tiedättehän ne markkinapaidat, joissa lukee “en ole gynegologi, mutta voin vilkaista”?
Tähän tyyliin kirjoitettuja blogikirjoituksia löytyy häkellyttävän paljon. Näille “asiantuntijoille” hakeutuu maksavaksi asiakkaaksi yhtä mielellään, kuin ylläkuvattuun paitaan puetun henkilön hellään huomaan.
“Korostan siis vielä että kyseessä on VAIN oma henkilökohtainen mielipiteeni”
“Saatan olla väärässäkin, mutta...”
“Olen ehkä tulkinnut jotain väärin, mutta...”
4 – Kaiken selittäminen auki
Epävarma kirjoittaja sortuu helposti kirjoittamaan ja selittämään auki KAIKEN. Näin keskustelulle ei jää enää tilaa. Hyvä teksti tarjoaa lukijalle jotain mihin tarttua, ei pelkkiä valmiita vastauksia.
5 – ”Liikesalaisuuksien” varjelu
Kirsikkana kakun päällä on yltiöpäinen ”liikesalaisuuksien” varjelu.
”Mitä jos me nyt kerromme liikaa ja kilpailijat varastavat meiltä kaikki ideat?”.
Yeah right. Ehkä kannattaisi keskittyä tekemään jotain sellaista, mistä ei voida tuottaa viiden pennin kopiota kiinalaisella tehtaalla. Jos yrityksesi ongelma ovat liikesalaisuuksia varastelevat kilpailijat, ei ongelma ole blogissa, vaan jossain aivan muualla.
Blogissa, kuten myös muissa sosiaalisen median kanavissa toimivat täsmälleen samat viestinnän lainalaisuudet, kuin missä tahansa normaalissa kanssakäymisessä. Jos se on oikeasti liikesalaisuus, älä kerro sitä eteenpäin. Älä puhu asiakkaan asioista ilman lupaa. Pidä salassapidettävä tieto salassa. Simppeliä. Ei asiantuntijuutta voi kukaan sinulta varastaa vaikka kertoisit mitä tiedät ja osaat.
LUE MYÖS ► Suomalaisten B2B-yritysten helmasynti on lonkeronharmaus
