Sisältöstrategia ja sisältösuunnitelma ovat eri asioita, mutta käsitteet menevät usein sekaisin. Liikkeenjohdon slangilla kyse on strategian ja taktiikan erosta. Mistä sanojen epätarkka käyttö johtuu? Ja onko sillä mitään väliä?
Mikäli haluat päteä strategina, tässä tulee #protip: avaudu julkisesti siitä, etteivät organisaatiot, kollegat tai oppikirjat ymmärrä strategian ja suunnitelman eroa. Sosiaalinen media ja blogit tarjoavat tähän hyviä areenoja.
Pointti on helppo nostaa tikun nokkaan, koska käsitteitä käytetään iloisesti sekaisin.
Strategiahan tarkoittaa pitkän aikavälin suunnitelmaa, jossa asetetaan tavoitteet. Taktiikka on keinot tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Strategialla voitetaan sotia, taktiikalla taisteluita, on tapana sanoa.
Strategian ja suunnitelman ero on ikuisuuskysymys, joka nousee esiin tasaisin väliajoin. Keskustelunavaus on kätevä tapa nostaa omaa profiilia. Se korostaa, että minä olen suuri strateginen ajattelija ja muut ovat puuhastelijoita.
Joku kellokas vuorollaan havaitsee, että käsitteitä käytetään miten sattuu. Sen jälkeen seuraa oivallus ja julistus: strategia ei ole suunnitelma, eikä suunnitelma ole strategia.
Tämän pidemmälle ajatus ei sitten kannakaan. Olisi huomattavasti kiinnostavampaa pohtia, miksi strategian ja suunnitelman käsitteet menevät sekaisin.
Maailmassa on varmasti ihmisiä, jotka eivät ymmärrä termien eroa. Väitän, että tämä porukka ei ole enemmistönä modernissa työelämässä.
Strateginen johtaminen on niin vakiintunut oppi, että se vaatii yliluonnollista umpimielisyyttä, että ei ymmärrä strategisen ajattelun ja arkisen suunnittelun eroa.
Se on toki mahdollista, mutta ei todennäköistä.
Siksi syitä on etsittävä muualta kuin tyhmyydestä tai tietämättömyydestä. Väitän, että käsitteet menevät sekaisin käytännön syistä – joko tahallisesti tai tahattomasti.
Liiketoiminnan mittakaava ja käytössä olevat resurssit ovat yksi iso tekijä.
Kansainvälisessä suuryrityksessä riittää käsiä ja päitä. Tällöin strateginen ja operatiivinen suunnittelu kulkevat omia määriteltyjä latujaan. Pk-yrityksessä strategia ja suunnitelma voi olla järkevä yhdistää. Varsinkin, jos homma on yhden ihmisen vastuulla.
Nimeämispolitiikkaan vaikuttaa muun muassa se, että kaikki hankkeet pitää aina myydä, joko omalle organisaatiolle tai asiakkaalle. Joskus sisältöjen strateginen suunnittelu on helpompi saada läpi strategiana, toisinaan suunnitelmana.
Täysimittaisen strategian voi paketoida ja palastella suunnitelmaksi. Se on helpompi ostaa kuin kalliilta möhkäleeltä kuulostava strategia. Toisaalta perustason suunnittelua voi kutsua strategiaksi, mikäli on tarvetta nostaa omaa ammatillista profiiliaan.
Markkinoinnin johtamisen näkökulmasta dokumentin sisältö on tärkeämpi asia kuin se, mikä nimi lukee sen kansilehdellä.
Parhaaseen lopputulokseen pääsee, kun on ensin mietitty tavoitteet, mittarit, kohderyhmät, kanavat ja sisällöt. Sitten katsotaan, kuka tekee, mitä tekee ja missä aikataulussa.
Tämä paketti voi koostua strategiadokumentista ja erillisesti toteutussuunnitelmasta. Tai yksi ja sama teos ottaa kantaa molempiin asioihin.
Se, miten markkinoinnin ammattilaiset keskenään käyttävät termejä, ei ole niin suurta merkitystä. Kaikki suurinpiirtein ymmärtävät toisiaan.
Kun keskusteluun tulee mukaan ihmisiä ammattikunnan ulkopuolelta, syntyy ongelmia. Sekavat käsitteet vaikeuttavat markkinoinnin ymmärtämistä entisestään.
Siksi minusta on parempi käyttää strategia- ja suunnitelma-sanoja johdonmukaisesti. Työt sujuvat paremmin, kun kaikki ovat kartalla siitä, mitä ollaan tekemässä.
Mitä mieltä sinä olet? Onko sanoilla väliä?
Käy tutustumassa Advance B2B:n näkemykseen siitä, miten sisältöstrategia suunnitellaan.
Advancen sisäpiiri ei ole mikään tavanomainen uutiskirjelista - ja juuri siksi sinunkin kannattaa liittyä jengiin!
Sisäpiirin arvolupaus: ei automaattista ryönää eikä hilipatipippaa.
Jokainen meili kirjoitetaan erikseen sisäpiiriläisiä varten. Viestit eivät ole automaattisia eikä meillä ole lukkoonlyötyjä aikatauluja niiden lähettämiseen. Lähetämme sähköpostia vain kun meillä on oikeasti asiaa.
Ryhdytkö siis kirjekaveriksi?